Tampere Maraton

Eka maratonmatka on sitten taputeltu, ja vieläpä erittäin mallikkaasti, 42.195 km...
Näin muutama päivä jälkeenpäin on vasta tajunnut mitä on tullut tehtyä, aikamoinen Flow vieläkin päällänsä...

Juoksua edeltävät päivät vain tankkailtiin hiilareita ja nesteitä, levättiin ja jännitettiin että mitähän siitä mahtaa loppujenlopuksi tulla. Kävin myös pari kertaa trager-hoitajan käsittelyssä. Sen seurauksena olivat lihakset rentoina ja keveinä koitoksessa. Viikkoon sisältyi vain kaksi lyhyttä juoksulenkkiä, muuten lepoa ja venyttelyä. Kävin samaisessa käsittelyssä juoksun jälkeenkin. Luulisin että noilla käsittelyillä oli iso osuus siihen että juoksu tosiaan oli rentoa ja helpon tuntuista.

Laskiskelin että lauantain kisa oli vuoden sadas juoksu ja kilometrit alkavat nyt tuhannella.

Mittarit päälle...

42 jäljellä..

Ratinan stadionilta oli lähtö, reitti oli neljä kertaa 10,5 km. Aivan älyttömän hieno reitti olikin, kevyen liikenteen väylää pitkin upeaan puistomaisemaan Pyhäjärven rantaa seuraten jne..stadionille kaarrettin Laukontorin kautta. Aikomuksena oli lähteä omaa vauhtia ( 7.30 min/km ) ja katsella sitten parin kiekan jälkeen jos vähän kiristäisi. Tasaisesti mentiin ja aika kevyeltä tuntui, sanotaanhan ettei se matka tapa, vaan vauhti :)  Joka juomapisteellä tankattiin geeliä ja nestettä. Energiat ei missään vaiheessa "ehtyneet". Seinääkin odottelin mutta eipä vaan tullut eteen! Myönnetään ettei lopussa montaa selkää saatu kiinni mutta jokunen sentään ohitettiin. Loppuaika oli sitten 5.16.15. Olen tosi tyytyväinen aikaan ja pidän sitä tosi hyvänä näin ensikertalaiselle. Onnistunut juoksu myös siltä osin että olo oli maalissa aivan mainio, ei heikottanut, ei krampannut ja hymykin irtosi vielä, no hymyiltiinhän me miltei koko matkankin. Viimeisellä kierroksella jo rupesi jaloissa tuntumaan, ei sattunut mutta painoivat kyllä. Ylä- ja alamäet rupesivat tuntumaan polvissa ja pohkeissa. Viidettä kierrosta ei olisi pystynyt enään...jännä fiilis kun askel on mukamas tasaisen reipas mutta silti jalat painaa niin että vauhti kyllä hidastuu.

"Sitruunasiskot"

Kotiin pystyttiin ajamaan itse vaikka sitä etukäteen miettittiin että pystytäänkö siihen vai olisiko pitänyt hommata kuski!
Töissä pääsi myös rappusin pitkin ylös alas, ei siis tarvinnut turvautua hissiin. Mielestäni hyvä saavutus sekin. Jalat edelleen vähän painaa, lähinnä etureidet. Juoksemaan jo tekisi mieli mutta kait sitä pitää malttaa vielä. Tuntuu oudolta katsoa treenikalenteria kun se on ihan tyhjä!

Palautusta on nyt hoideltu pyöräilemällä. Jospa viikonloppuna kokeilisi miltä juoksu tuntuu.

Kyllä nyt tuntuu siltä että on tehnyt jotain aika mahtavaa . Endorfiinejä taas pitkään eteenpäin!
Kummasti jo suunnittelee seuraavia matkoja..

Ensimmäinen takana...