Siirry pääsisältöön

Valtavaaran Huiputus

Tulipa Rukalla sitten patikoituakin sen verran että käytiin Valtavaaran huipulla! Lunta oli tullut sen verran että pääsi hyvin liikkumaan, ei ollut liukasta eikä liikaakaan lunta. Keli oli lähtiessä aika pilvinen ja usvainen, piti vaan käydä tuvalla ja tulla samaa tietä takaisin mutta keli oli mainio joten jatkettiin vaan eteenpäin!


Valtavaaran kota




Autiotupa Valtavaaran huipulla




Oli kyllä mahtavaa patikoida lumisessa maastossa, muita eläviä ei paljon näkynyt..majalla oli pari pariskuntaa nuotiolla lämmittelemässä...eläinten jälkiä kyllä näkyi;  porojen, jänisten ja joitakin oudompiakin jälkiä löytyi runsaasti..oliskohan ollut supikoiria tms.

Huipulta kun lähdettiin eteenpäin niin rupesi jo aurinkokin näyttäytymään! Maisemat aukenivat kun usvapilvet haihtuivat edestä...aika kauas näkyikin sitten...

Valtavaaran lammella

Mies haaveilee tällaisesta laavusta...
  
Näitä maisemia olisi ihaillut vaikka kuinka kauan..tuolla näkyykin Rukan rinteet!

Reissun jälkeen käytiin munkkikaffeella Rukan kylässä ja sitten mentiin mökkiin lämmittämään kunnon hernerokkaa, maistui hyvältä! Aurinkoista päivää oli vielä jäljellä joten lähdettiin katsomaan onko ensilumenlatu hiihdettävissä. Parina päivänä on satanut sen verran vettä ettei ole vielä hiihtämään päästy. Harmikseni jouduin toteamaan että liian jäinen oli latu! Jos taitaisi luistelutyylin olisi ehkä luonannutkin, no onpahan ainakin kokeiltu suksia, ei jäänyt sitten harmittamaan.

Reissussa pitää aina shoppaillakin jotain kivaa..Kumpareessa Rukan huipulla on liike nimeltä Aste...siellä bongasin Kari Traan vaatteita. Ah mitä ihania värejä! Pakko saada edes jotain..kyseinen merkki on jotenkin tuttu mutten ole ennen siihen missään törmännyt. Kari Traa on norjalainen entinen freestylehiihtäjä joka on ruvennut suunnittelemaan naisille sporttisia vaatteita. Kävin noita vaatteita hiplaamassa ja seuraavan selasin niitä jo netissä ja sitten oli pakko käydä ostamassa ihana paita...on ihan tarpeellinen, juoksupaidaksi kylmemmillä keleillä jne. Ostin myös makean väriset sukat...


Näissä lämmittää jo pelkät väritkin...haluaa lisää...valikoimaa riittää kunhan osaa päättää minkä värisiä haluaa!
Pari viikko on nyt jo ollut juoksutaukoakin, ensi flunssan takia ja nyt tämän reissun, jos heti ensiviikolla taas pääsisi alkuun....tämä viikko on kyllä pääasiassa rentouduttu ilman liikoja liikuntapaineita.

Nyt nukkumaan, aamulla aikainen lähtö etelään katsomaan paljonko siellä sataa vettä..



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...