Siirry pääsisältöön

Syksy

Lokakuu jo miltei puolessavälissä, ruska on parhaimmillaan, mahtava väriloisto! Parina aamuna on jo ollut nollassa mutta tänäkin viikonloppuna  upeaa auringonpaistetta, joten päivisin on vielä kuitenkin aika lämmintä.

Yyterin piikki jäi taas väliin, oliskohan ollut saamattomuutta kun olisi pitänyt kuitenkin lähteä yksin reissuun..hieman jäi harmittamaan! Koska silloin kutenkin oli upea aurinkoinen päivä lähdettiin puolukkaan, saalis olikin melkoinen; ämpärillinen kolmessa vartissa!

Syysvärejä
Puolukkaa riittämiin.. 

Mökillä käytiin pistämässä paikkoja talvikuntoon



Päätettiin sitten viimetipassa kuitenkin lähteä Kankaanpäähän puolikkaalle..Jämin jälkeen ei liikoja ole juostu mutta katsotaan miten menee. Tapahtuma on erittäin hyvin järjestetty ja sopivan matkan päässä,
toivotaan hyviä ilmoja!

Eilen Yyterissä vetämässä mäkivetoja, löytyi hyvä paikka ja oli tehokasta..huomenna normi rauhallinen kympin lenkki ja ehkä pari pientä lenkkiä vielä viikolla. Nyt pitää tankkausta suunnitella huolella, olen todennut jo että se on  aika tärkeä pointti, energiaa pitää saada tasaisesti jotta jaksaa ja jaksaa..no, jaksaahan sitä jos lönkyttelee mutta kun pitäisi pystyä jo parempaankin!

Juoksukaverin kanssa suunniteltiin ensivuodeksi jotain pidempää matkaa...saas nähdä, tässä on haeskeltu sopivaa treeniohjelmaa..

Bodybalancen olen aloittanut ja vielä se on hieman hakusessa, ei helppoa! Tuntee itsensä rautakangeksi.
Viimeksi taisin jotenkin reväyttää olkapäätäni jossain liikkeessä, paskat..olen meinaan käynyt hierojalla siitä ja saanut jo parempaan kuntoon ja taas samassa pisteessä...

Tämä viikko sisälsi parit synttärit joten kakkua on syöty yllinkyllin, nyt pitäisi taas palata ruotuun..




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.
Lähetä kommentti
Lue lisää

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...
6 kommenttia
Lue lisää