Siirry pääsisältöön

35 päivää..

Jämi21-XC Run...35 päivää jäljellä.

Joo. Mitähän siitäkin tulee..kun noita sivuja katselee niin tulee ihan epätoivoinen olo.

Pk:ta on hoideltu pyöräilyllä ja futistreeneissä on jonkinverran lyhyita spurtteja. Peruslenkeillä ei ole kovin taajaan tullut käytyä joten kylmä hiki nousee pintaan..
Yhtenä aamuna ennen töihin menoa kävin 45 minsan lenkillä ja taas totesin että useamminkin voisi aamulla käydä juoksemassa ! Työni on vaan sellaista ettei siihen ole aina mahdollisuutta, jos ei lähde lenkille heti kuudelta...mutta pitänee mahdollisuuksien mukaan yrittää...

Eilen olin kaverin kanssa pitkällä maastolenkillä Yyterissä. Se on mukavaa ja vaihtelevaa maastoa Jämiä ajatellen.  Ensin rauhallista juoksua n. 6 kilsaa ja sitten väliin muutama mäkiveto! Yyteristä kyllä löytyy useampiakin hyviä hiekkamäkiä vetoja varten, kuten "kuulu" Keisarinpankki! Ennenkuin pääsi huipulle asti niin mukavasti rupesi hapottamaan, kyllä tuntui pohkeissa! Loppumetreillä tuli fiilis että ihan kuin joku olisi vetänyt kuminauhasta taaksepäin..muutamia vetoja siinä tehtiin ja taas jatkettiin...aikaa meni kaikenkaikkiaan kaksi tuntia mutta kilometrejä taisi tulla vain 13.
Pitkä lenkkihän kuuluu ollakin hidasvauhtinen mutta nyt taidettiin nauttia myös maisemista ja auringonpaisteesta..säätiedotuksen mukaan olisi pitänyt sataa ja lujaa! No, hiekkamaasto paikoitellen kyllä antoi tuplatehon...Olo oli kotipihaan päästessä ihan kuin ei olisi missään ollutkaan...onko se sitten hyvä vai huono ? Hyvät venyttelyt illalla ettei pääse pohkeet jumittamaan. Ensi kerralla suunniteltiin samaan syssyyn uimareissua..

Pitänee hakea magnesiumia purkki ja napostella niitä pari viikkoa ennen kisaa.









Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Yyterin uudet kuntoportaat

Nyt on meillekin valmistunut miltei omat kuntoportaat, sen verran on lähellä. Sopivasti pienen lämmittelylenkin päässä kotoa. Niiden valmistumista on jo odotettukin. Hyviltä vaikutti, askelmia on 106 ja pari tasannettakin välissä. Portaat huipentuvat mäen päällä olevaan maisematasanteeseen, josta aukeaa upeat näkymät kauas merelle ja Yyterin dyyneille. Viikko alkoi matkauinnilla, 2 km. Maanantaina uimahallissa oli ainakin heti iltapäivällä rauhallista uida, ei ollut ruuhkaa radalla. Keskityin käsivetoihin ja hyvältä tuntui, itsestä ainakin.  Tiistaina olin hierojalla joten illalla vain joogasin, jalat oli käsittelyn jälkeen mukavan kepeät. Keskiviikkona  päivällä jo 40 minuutin reippaalla kävelylenkillä koiran kanssa. Illalla sitten pitkästä aikaa karhuhallissa. Edellinen kerta taisikin olla keväällä ennen koronaa. Juoksuradalla lämmittelyn jälkeen lihaskuntoa. Kahvakuulaa, boxia ja kehonpainoharjoittelua. Koko selkäranka naksui ja paukkui tietyissä liikkeissä oikein kunnoll...

Uusia haasteita

Täällähän on ollut jo pidempään hiljaiseloa vaikka liikkuminen on koko ajan ollut aktiivista. Välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän. Koska lukijoita edelleen riittää niin ajattelin taas aktivoitua myös täällä blogissa. Tulevan vuoden haaste on myös senlaatuista että on syytäkin kirjoitella aiheesta muistiin. Kiikkustuoliin on tulossa aikamoista tarinaa. Viime talvena tuli eteen tilaisuus lähteä mukaan Rynkebyn matkaan. Osallistuminen piti päättää loppukesään mennessä ja aika kauan sitä mielessäni pohdin. Vaikka heti innostuin asiasta niin se mietitytti. Pystynkö tähän, kestääkö paikat jne. En kuitenkaan löytänyt tarpeeksi hyviä tekosyitä niin tässä sitä ollaan. Ensi kesänä 2027 olen mukana Team Rynkebyn Porin joukkueessa pyöräilemässä Pariisin. Team Rynkeby on eurooppalainen hyväntekeväisyys pyöräilyjoukkue ja nyt myös Porissa on omansa. Pyöräilemme kerätäksemme varoja AAMU Suomen lasten syöpäsäätiölle ja Sylva Ry:lle.

Isä

Mennyt viikko oli monin tavoin raskas sillä jätimme jäähyväiset isälle ja tuffalle.  Tuttulle, joka oli meidän lasten lempinimi hänelle. Tasan vuosi sitten vietimme hänen 75 vuotispäiviään. Mietin pitkään kirjoitanko aiheesta tänne. Ei ole kauankaan aikaa kun eräs uusi ystäväni juoksun tiimoilta toi oman näkemyksensä blogin kirjoittamisesta. Asiaa en ole siltä kannalta edes ajatellut, kirjoittamani blogi jää jonnekin tänne bittiavaruuteen elämään jälkikasvuni ja heidän lastensa luettavaksi. Toivottavasti. Ehkä he sitten ihmettelevät että mitä kaikkea se mummu oikein puuhasi ja harrasti. Isästä on jäänyt mieleen että hän tiesi kaikesta kaiken. Jos ei tiennyt jotain mitä kysyin niin sitten hän otti siitä selvää. Jossain vaiheessa hämmästelin oman mieheni vastauksia jos jotain kysyin. Olin tottunut siihen että toinen tietää ja osaa mutta ei se niin taida aina ollakaan. Tuffa on opettanut lapset veneilemään, kalastamaan, perkaamaan ahvenia ja tekemään vaikka mitä. Sekin...