Syyslennolla

Syyslento2015 on Naisten Valmiusliiton valtakunnallinen NASTA-harjoitus.Tänä vuonna se järjestettiin Tikkakoskella,  Jyväskylän varuskunnan ilmasotakoulussa.

Taisi olla loppukevättä kun Syyslennosta tuli tavallaan äkkilähtö, aamulla töihin mennessäni työkaveri kiiruhti minua ilmoittautumaan että päästään mukaan. Ei siinä ehtinyt pahemmin miettimään kokoasiaa, ilmoitin myös nuoremman tyttäreni ja pistin hänelle sitten vaan tietoa mihin on lähdössä syyskuussa. Onneksi päästiin mukaan sillä kurssit täyttyivät ennätysajassa.

Maastotaidot-kurssi

Tutustua voi osoitteessa www.naistenvalmiusliitto.fi

Maastotaidot-kurssilla tavoitteena on mm. kehittää valmiutta liikkua maastossa ja selviytyä luonnon olosuhteissa. Harjoittelimme esim. jokamiestaitoja, suunnistusta, solmujen tekoa, tulen tekemistä jne. Suoritimme myös alkusammutuskortin. Yövyimme puolijoukkueteltassa, kurssillamme oli n. 40 naista ja kolme telttaa. Tunnelma oli tiivis.

Varusteet saimme varuskunnasta, oma puukko piti olla mukana...tämä koulutus ei ollut mitenkään sotilaallinen, varuskunta tarjosi meille puitteet ja vaatteet.

Varustus oli kattava, reppu painoi jonkin verran ja päälle vielä makuupussi ja makuualusta, Kun varusteet saatiin vaihdettua ja muut alkuseremoniat pidettyä, lähdettiin maastoon. Eipä kylläkään kauaksi, muutaman minuutin patikoinnin jälkeen päästiin leiriin. Sitten piti saada ne puolijoukkueteltat pystyyn. Onneksi oli osaavia ohjaajia ja usea joka oli aikaisemminkin ollut vastaavanlaisilla kursseilla. Kyllä meidänkin telttamme pystyyn saatiin ja kamiinakin paikoilleen.

Perjantai oli tosi sateinen, varsinkin yöllä satoi oikein kunnolla. Teltta piti ainakin suurimmat sateet ulkona. Kipinävuorotkin jaettiin, kokemus sekin. Ensimmäisen yön sain nukkua, minun kipinävuoroni oli vasta toisena yönä. Nukuttua ei kovin hyvin kyllä tullut, kamiina lämmitti teltan vähän turhan kuumaksi. Toisena yönä uni maittoi jo paremmin.

Tässä ollaan menossa kohti leiriä

Teltan pystytystä

Aamulla sitten valmistettin sissipakkauksesta aamupuurot ja kahvit. Tranglian käyttö opittiin samalla. Päivä kului nopsaan. Ohjelman välissä päästiin sotkuun maistelemaan munkkeja, niitä tuli maisteltua ehkä turhankin tiheään...ruoka nyt kuitenkin tuolla maastossa maistui hyvälle. Lettujakin paisteltiin iltaisin.

Sissimuona maistui

Lettuja iltanuotiolla

Kannat kohti taivasta

Nokipannukahvetta

Telttatunnelmaa

Puukonkäsittelytaitoja

Alkusammutusharjoituksia

Leirimme sijaitsi Luonetjärven rannalla

Temppuradallakin piti vähän treenata

Ohjeessa luki että pitäisi syöksyä renkaan läpi...

Viikonloppu oli siis aika onnistunut, sateesta huolimatta riitti myös hienoa syyskeliä, auringonpaistetta ja lämpimiä puhureita..ensimmäisenä yönä kyllä taisi tuulla aika navakastikin, mutta eipä se pahemmin teltan sisälle haitannut.

Vaikka puuha ei liiemmin sotilaallista ollut, niin siirtymät marssittiin tahdissa ja alku- ja loppuseremoniat ihan virallisissa merkeissä..."Kyllä Herra Everstiluutnantti..."

Suunnistusreissulla haettiin erilaisia rasteja, ensiapua, tulentekoa, solmujen tekoa jne. Myönnettävä on että kerran mentiin rastin ohi ja aika reippaastikin kun etsittiin vaan sieniä ja marjoja...mutta löydettiinkin sitten kanttarelleja!

Keväällä on seuraava vastaavanlainen Nasta-harjoitus Haminassa, pistin sen jo kalenteriin harkintaan.

Maastojuoksukisoja

Reposaaressa järjestettiin tänä kesänä ensimmäinen juoksutapahtuma, Räpsöö Run. Toivottavasti se saa jatkoa vielä moneen kertaan, sillä tapahtuma oli oikein kiva. Matkoina 5 ja 10, ei virallista ajanottoa eikä sijoituksia. Erittäin hyvin onnistuneet järjestelyt vaikka runsas osallistujamäärä taisi yllättää järjestäjät.
Kelikin sattui taas kerran olemaan oikein upean aurinkoinen vaikka aamulla vielä sääennusteet lupasivat ukkosmyrskyjä!
Vähän etukäteen jännitti minuakin kun miltei kotimaisemissa osallistui tällaiseen kisaan, sitten onneksi tajusin että tämähän on ihan normi reipas lenkki, ei ole tarkoitus juosta kieli vyön alla. Hyvä valmistelulenkki Jämille, ajaksi sain hieman alle tunnin joten olen oikein tyytyväinen.
Juoksijat saivat mukavasti pientä naposteltavaa maalissa, saunaan pääsi ja ruokailukin oli erittäin runsas ja maukas, sen tarjosi Merry Monk. Suosittelen.
Reitti oli vaihteleva maisemaltaan ja maastoltaan, vitosen kiekka mentiin kahteen kertaan. Vähäisen asfalttiosuuden lisäksi oli soraa, hiekkaa ja metsäpolkuja...sekä upeita merimaisemia.

 

Mainio tapahtuma kaikenkaikkiaan, tällaisia ei näillä nurkin montakaan ole. Varsinkaan tällaisia joihin uskaltaa lähteä vasta-alkajakin. Ei se aika aina ole pääasia vaan se että uskaltaa lähteä mukaan tällaisiin tapahtumiin. Silloin ehkä saattaa juoksukärpänen lopullisesti puraista niin että osallistuu uudestaankin. Tapahtumissa saa aina erilaisen fiiliksen itselleen, voittajafiiliksen !

Tämä juoksu oli siis sopivasti noin viikon ennen Jämin kisaa. Hyvä treeni. Viimeinen viikko oli työreissusta johtuen lepoa, torstaina kävin vajaan tunnin reippaalla lenkillä, vähän mäkiä mukaellen..

Jämi21 oli sitten lauantaina, startti klo 11.00. Yllättävien syyskelien vuoksi kävi taas niin että aurinko paistoi, lämpöä noin 19-20 astetta. Erinomainen päivä, metsän siimeksessä oli suhtkoht sopivaa.

Viimeksi juoksin täällä pari vuotta sitten ja nyt kyllä kulki paljon paremmin. Aika parani vain muutamalla minuutilla mutta emme kaverin kanssa lähteneet edes sillä mielellä että saataisiin huippuaikoja. Nyt nämä mäet eivät olleet lainkaan niin hurjia ja raskaita kuin viimekerralla. Taisi tällä kertaa olla tarpeeksi energiaa tossuissa...huolehdin kyllä tarkkaan siitä että tuli otettua geelit tasaisin väliajoin.

Nousut ja laskut olivat kieltämättä vaikuttavia, muutamaan otteeseen kiltisti käveltiin ylämäessä. Korkein nousu oli 800 metriä. Eikä ne jyrkät alamäetkään ole mielestäni helppoja juosta.

Huoltopisteitä oli sopivasti neljässä kohtaa. Viime kerrallaha ostin täältä salomonin speedcrossit, niillä oli hyvä juosta. Nyt myös kokeilin kompressiosäärystimiä, eivät haitanneet juoksua eikä myöskään pohkeet krampanneet. Sitä vähän etukäteen pelkäsin noiden mäkinousujen vuoksi.
Vaikka vauhti ei ollut ihan hurja niin maastosta johtuen on jalat olleet pari päivää aika juntturassa, lähinnä takareidet ja kankutkin hieman.

Aika oli siis 2.26.47 matkana 21 km. Siis ei mitään ennätyksiä. Eikä ollut tarkoituskaan.Tavoite saavutettiin jo sillä että oli mukava juoksu, hyvä olo jälkeenpäin.

Siruunapaidat

Kyllä tuo mäkinen maasto sen verran vaikutti että aika naatti oli kun kotiin pääsin. Uni maittoi. Vaihteeksi sai aamullakin nukkua pitkään.

Pienellä palauttavalla kävelyllä käytiin perheen kanssa.Iltapäivällä pistettiin mökkiä talviteloille. Siellä ei välttämättä kovin enään ehdi käydä ennen talvea. Nämä viikonloput on kaikenlaista muuta puuhaa täynnä.

 

Tulihan Vaasassakin piipahdettua työreissussa. Kuopuskin pääsi iltarientoihin mukaan. Kun nyt sattuu asumaan tällä hetkellä Vaasassa...Hohtokeilausta ja iltapalaa Amarillossa...

Jälkkärijätski

Havtornet

Ensiviikonloppuna tiedossa tyttöjen viikonloppu Tikkakoskella.

Helteisiä päiviä

Viimeinen lomaviikko alkoi edelleen aurinkoisena ja tosilämpimänä.  Mies meni jo maanantaina töihin joten kotiuduttiin mökiltä sunnuntaina. Jottei ihan mennyt hukkaan sunnuntai-iltakaan niin päätin lähteä pyöräilemään. Parintunnin reissu kaikenkaikkiaan ja paluumatka meni turhan reippaasti, mummua kun yllättäen kaivattiin lapsenpiiaksi pikkuveikalle...

Maanantaina ajattelin sitten lähteä palauttavalle pk-lenkille heti aamusta. Aika viileää oli aikaisin, n. 10 astetta vaan joten päätin hetken odotella. Kerrankin kun pääsee lenkille lämpimällä aurinkoisella säällä. Matkan varrella tein uusia reittisuunnitelmia ja kaarsin Herrainpäiville suuntana "Kräsöörän nokka" ja siellä oleva yhden kilometrin luontopolku. Arvelin kyllä jo mennessä että näin lämpöisenä päivänä kannattaa tarkkailla polkua jottei mitään luikertelijoita satu yllättäen eteen. Halusin kuitenkin käydä katsastamassa maisemia.
Heti kun polulta poikkesin rantakivikolle niin ai perhana heti oli käärme jaloissa...kiljahdin ja hyppäsin varmaan jonkin verran. Taisi käärmekin pelästyä, eikä ollut mikään ihan pieni mato. Pompein isoja kiviä myöten rantaanpäin ja mietein miten täältä pois mahtaa päästä...hetken suunnittelin reittiä ja palasin polulle vähän kauempana olevaa polkua myöten, aika vauhdikkaasti sanoisin. Lippalakki syvälle päähän ja vaaroja uhmaten jatkoin polkua eteenpäin että pääsen sieltä pian pois. Menin kyllä aika vauhtia ja pompein puolelta toiselle ja suorastaan loikein eteenpäin, en pahemmin katsellut muuta kuin jalkoihini ja huokaisin helpotuksesta kun pääsin sieltä pois.

Ihan extreme-treeni noin aamutuimaan. Tehokasta tuo polkujuoksu! Sykkeetkin taisi pompahtaa pois peekoolta...

Kräsööran nokassa

Olen usein käynyt tuolla juoksemassa, upeat maisemat ja vähän haasteellisempi polku, mutta keväisin ja syksyisin. Toiste en mene keskikesällä...

Jatkoin matkaa ja poikkesin sitten pientä soratietä pitkin golfkentän liepeille, ihan Yyterin rannan tuntumaan. Tarkoitus oli piipahtaa siellä olevaan huussiin, sitten huomasin että taas luikerteli yksi käärme tossujen edestä! Samalla totesin että huussin ovet oli auki, ei kuuloonkaan että olisin sinne mennyt, aivan varmaan olisin sieltäkin löytänyt käärmeen...onneksi ei ollut ihan pakottava tarve sillä en kyllä olisi mihinkään puskaankaan poikennut...

Tuossa vaiheessa päätin lähteä kotiinpäin ja asfaltilla...

No, aurinko paistaa ja olen kesälomalla, kokopäivä aikaa eikä siis mihinkään kiirettä niin käännyinkin sitten vasemmalle kohti Mäntyluodon Kalloa. Tässä vaiheessa lenkki oli taas muuttunut rauhalliseksi. Tepastelin sitten eteenpäin itseeni tyytyväisenä, olinhan jo parikin haastetta selättänyt joten endorfiinit hyrräsivät. Kallossa katselin vähän aikaa maisemia ja palasin kotimatkalle, asfalttia pitkin.

Näkymä Kallosta Reposaareen

Suomen vanhin pursiseura

Oikealla sataman nostureita

Aika upeat oli maisemat aamulenkillä. Pituutta tuli 16 km ja runsaat parituntia. Hyvä treeni !

Illemmalla sainkin sitten yllättävän puhelinsoiton työkaverilta! Lähtisinköhän Pomarkkuun melomaan...hhmmm. En kauankaan miettinyt ja sitten oltiinkin jo matkalla.

Kassi föliin täyteen pakattuna, mm. kumisaappaat ja bikinit, kumpiakin tarvittiin. Ilta meni joutuisasti, saunan päätteeksi polskittiin Pomarkunjoessa, samalla uimareissulla tuli käytyä myös Kankaanpäässä asti...menee siis raja keskellä jokea..aamulla alkoi aktiviteetit. Pari tuntia istuttiin mättäällä mustikkametsässä. Peppuja ei paljon tarvinnut siirrella sillä mustikkaa oli tosipaljon.


Nopea lounas, eväät reppuun, bikinit päälle ja kajakit kainaloon, se olikin sitten senpäivän menoa...

Kosken kuohuja Parkanonjoessa

Lets the Adventure begin...

Kunnioituksella katselin rannalta tuota koskenkuohuntaa, siis kajakkiin ja tosta eteenpäin..onneksi sain turvallisemmankin vaihtoehdon ja kun kaveri meloi vuorotellen molemmat kajakit joen alajuoksulle niin lähdettiin sitten siitä melomaan. 

Minulle taival oli ihan uusi ja outo, mutta aivan mahtava.

Kynäsjärvellä

Rantauduttiin evästauolle

Termarikaffeet ja ruisleipää

Aika rentoa menoa

Tunnin verran melottiin ja nautittiin aivan tyvenestä ja hiljaisesta maisemasta. Kynäsjärvelle päästyämme rantauduimme pieneen saareen hetkeksi ja nautittiin retkieväistä.

Pikkuhiljaa melottiin takaisinpäin, välillä vähän kaislikossakin, paikoitellen oli aika rehevää. Haukia taisi pomppia siellä täällä, onneksi varpaat ei olleet ihan vedessä asti...ties vaikka olisivat napanneet palasia. Kolmen tunni reissu taisi likimain olla kun päästiin takaisin, päätteeksi oli ihan pakko vielä pulahtaa jokeen vilvoittelemaan.

Tämä erityinen kesäpäivä oli kyllä ikimuistoinen, varsinkin kun keli sattui olemaan noin upea. Näillä endorfiineillä jaksaa taas kummasti.

Loppuviikko vielä nautitaan kesälomasta mökillä. Aurinkoa ja hellettä on luvassa ainakin ensiviikkoon asti.

Bikinit löytyy mökiltä ja kanoottikin odottaa siellä valmiina.