Gravelin eka satanen

Kesäkuun päivät ovat olleet nyt niin helteisiä, ettei kovia liikuntasuorituksia ole tullut harrastettua. Sunnuntaiaamuna päätin extemporee lähteä pyöräilemään, sillä iltapäivällä olisi jo liian tukalat oltavat. Kello oli kymmenen kun sain varusteet kasaan ja lähdin eteenpäin. Aamupalaksi pari voileipää ja kahvia.

Mukana oli pullo urheilujuomaa, pyörälaukussa varoiksi trippi ja Noshtin energiamarmelaadeja. Rahaa jos vaikka jossain pysähtyy jätskille. Retken määränpääkin muodostui vasta matkan varrella. Olkapäihin ja naamaan sipaisin vähän aurinkorasvaa. Kotiin jätin lapun että olen poissa pari-kolme tuntia.

Suuntasin kohti Luviaa, ajattelin jos kaupungin kautta sitten takaisin. Lähdin kiertämään reittiä siis toiseen suuntaan kuin yleensä. Reitti oli kuitenkin ihan tuttu. Jossain vaiheessa mietin että menisinkö tänään ekan sadan kilsan pyöräilyni koskaan. Lämmin keli ei haitannut sillä pyöräillessä oli ihan sopiva tuulenvire. Liikenne oli rauhallista joten oli oikein mukavaa pyöräillä pitkin maanteitä. Pyöräillessä ei huomannut että lämpötila huiteli liki kolmeakymmentä. Pyrin tasaiseen tahtiin juomaan. Pysähtyessä heti huomasi että keli oli todella kuuma. 

Päätin pitää tauon Luvian Laitakarissa. Ensin ostin kupin kahvia ja munkin, sekä tripin. Sitä oli itselläkin mukana mutta taisi jo olla lämmennyt pyörälaukussa. Tietenkin myös se jäätelö oli ostoslistalla. 

Laitakarissa

Lähdin tyytyväisenä eteenpäin. Luvian pienessä keskustassa vähän arvuuttelin mikä se oli se kohta mistä pitäisi kääntyä. Viime hetkellä huomasin että reitti ei mennyt ihan nappiin mutta koska asfaltti jatkui lähdin sitten vanhaa Porintietä eteenpäin. Se jatkui ja jatkui kunnes asfaltti loppui. Onneksi olin  liikkeellä gravelilla. Jossain vaiheessa oli tarkistettava googlesta että olen kuitenkin menossa oikeaan suuntaan. Kyllä vaan. Sitten vaan poljentaa kunnes pääsisi ihmisten ilmoille takaisin. Onneksi soratie oli hyvässä kunnossa. Vihdoin kun pääsin ensimmäiseen kunnon risteykseen ja olin siinä vaiheessa ollut liikkeellä jo liki kolme tuntia, soitin kotiin että menee vielä hetki.

Vaihtoehdot olivat lyhemmässä tai pidemmässä reitissä. Meinasin ensin kääntyä lyhyemmälle reitille, sitten mietin että ei tässä mihinkään ole kiire. Tällä helteellä ei ole muuta menoa. Jatkoin siis kaupunkiin päin ja päätin että ajan tänään sen 100 kilsaa. Toki sitten jouduin tekemään pienen ylimääräisenkin kierroksen sen saavuttamiseksi. Onneksi söin sen munkin sillä eipä tuolla metsätiellä ollut baareja tai muitakaan kaffiloita. Ainoa mikä loppui oli juotava joten jouduin ensimmäiseltä kohdalle sattuneelta ärrältä ostamaan juomapullon kotimatkalle. 

Tässä kohtaa oli ihan hukassa...

Viimeisellä tunnilla tuntui kuuma pääsevän kypärän alle. Laskiskelin kilometrejä ja viimeisenä etappina oli Levon Fatijärvi, sen rantaan tuli 100,1 km. Pysäytin mittarin ja pulahdin järveen! Mahtava tunne monen tunnin pyöräilyn jälkeen. Siitä oli kotiin vielä kilsan verran. Aika upea pyöräilypäivä, matka meni hyvin ilman vaikeuksia vaikka oli todella kuuma ja aurinko helotti. Aamupala oli heikko tällaiseen retkeen mutta tuntui riittävän kun välillä pääsi tankkaamaan varastoja. Muutenkaan ei ollut yhtään paha pyöräilyreissu.

Seuraavana päivänä tein pienen 20 minsan joogailun joka oli juurikin tarkoitettu pyöräilijöille kehonhuoltoon. Oli hyvä. Illalla taas pyöräilyä gravelilla, nyt ihan palauttavaa vauhtia 2.5 tuntia ja 41 km.

Sataan kilsaan meni aikaa 5 tuntia, sykkeet 111/138.

Kesäkuussa on tullut pyöräilyä 281.4 km. Juoksua hurjat 72 km. Ehkä siihen vaikuttaa viimeisen parin viikon helteetkin...