Treenitehtaan ideoima Day on the Road starttasi lauantaina aamukasilta urheilukeskuksen stadionin kupeesta. Mukana oli valkun lisäksi kymmenen juoksijaa. Reitti oli etukäteen mitattu ja se koostui kahdesta 50 kilometrin osuudesta. Eka etappi päättyi muutaman pysähdyksen jälkeen Reposaareen ja sieltä sitten takaisin kaupunkiin.
Itsellä oli menoa yhdeltä päivällä joten en aikonutkaan juosta kuin kotiin asti, se sitten toteutuikin ihan hyvin. Kilometrejä tuli n. 35 ja kotona olin 12.55. No, vähän meni viimetippaan. Voimia olisi vielä ollut jatkaakin.
Lenkistä tuli joka tapauksessa pisin pitkään aikaan, viikon pitkis. 35,6 km ja 4,50 t. Ei huono treeni. Keskisyke 139.
Kieltämättä jälkikäteen vähän harmitti kun en lähtenyt muiden mukana Reposaareen asti, saldoksi olisi silloin tullut 50. Toivotaan revanssia ! Kanssani samaan paikkaan lopetti muutama muukin ja osa jatkoi eteenpäin. Useammallekin juoksijalle tuli tosi huikeita parannuksia omiin juostuihin kilometreihinsä. Paluumatkalle kaupunkiin lähti 3 juoksijaa, heidän taipaleensa riitti 70 kilometriin mikä oli aivan huikea suoritus sekin. Keli muuttui siinä vaiheessa jo aika sateiseksi ja pimeäksi muutenkin mustassa marraskuussa.
Juoksuun en sen kummemmin etukäteen tankkaillut, reppuun mukaan evästä ja juotavaa. Banaania ja pari muffinssia ja oli jopa vihreitä kuulia. Taskussa oli geelinappuloita. Huolto pelasi mainiosti joten mitään ei tarvinnut itse kantaa mukana. Huoltopisteitä oli menomatkalla n. 10 kilsan välein, ihan sopivasti.
Tuo muffinssi oli uusi tuttavuus. Niiden vaikutusta on niin paljon kehuttu että kun käteen sattui pussi gluteenittomia sitruunamuffinsseja , oli pakko ostaa. Ihan ok tankkausherkku se olikin, sopivan pienikin.
Lähdössä jo sen verran oli päivä valjennut että otsalampunkin voi jättää repunpohjalle. Aika pitkälle päästiin kovan pulinan säestämänä. Juttua piisasi, puhekaverit vaihtoi välillä paikkaa ja samoin etuosa ja takaosa vaihtelivat järjestystä. Mukana oli yksi todellinen ultraaja joka varsinkin alussa jarrutteli vauhtia. Kärkihän lähti heti alkuun hurjaa menoa, tarkoitus oli pitää sellaista vauhtia yllä että jaksaisi sen 100 kilometriä. Hitaasta vauhdista johtuen myös vähemmän juosseet pysyivät hyvin matkassa.
Kelikin oli mainio, tuhruinen ja harmaa mutta muuten sopiva. Ei mitenkään liian kuraistakaan, hapekas sanoisin. Lämpimästä marraskuusta johtuen ei ollut loskaa eikä kuraa eikä liukasta, vihreän vehreää, ainakin sorateiden reunoilla. Sorateitä mentiin alkumatka, se oli jaloille paljon mukavampaa kuin asfaltti.
 |
| Tässä vielä koko jengi koossa |
Pitkis oli lähiliikuntaa parhaimmillaan. Mahdollisuus ultrakilometreihin ihan miltei kotiportilta. Ei ollut osallistumismaksuja ja palkinnoksi sai erittäin hyvän mielen.
Voin vain kuvitella kuinka täpinöissään olivat ne jotka tekivät omia ennätyksiään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti