Treenit jatkuu...

Päädyin taas kuitenkin jatkamaan tutussa treeniporukassa vielä tulevankin vuoden. Eihän siitä eroon pääse kun ei halua. Sitäpaitsi jonain hektisellä hetkellä olen sanonut tulevaisuuden tavoitteekseni osallistumisen ikäsarjaan vielä ikäneitonakin...sen jälkeen alan kutomaan sukkia.

Sitäpaitsi mitä korkeammalla ikätasolla kisaa, sitä paremmat mahdollisuudet mitalisijoille! Joten jatketaan vielä...

Yritän kuitenkin ottaa vähän rennommin, vaikka kalenterissa olisikin kilsan vetoja voin lähteä vaihtoehtoisesti tekemään jotain muutakin. Yleensä pidän kiinni ohjelmasta. En kuitenkaan ihan pipo kireenä silloinkaan vaan kuuntelen kyllä mieltä ja maallisia tuntemuksia. 

Samaan syssyyn  huomasin ilmoittaneeni itseni polkujuoksukouluun. Se on lyhyt, vain kuusi kertaa joten ajattelin että se olisi kivaa ja vähän erilaista vaihteeksi.

Muutenkin on fiilikset nyt aivan erilaiset kuin viikko pari takaisin. Pari kunnon yhteistreeniä, hauskaa ja kuitenkin tehokasta, toi taas kummasti treenihaluja. Tiistaina oli tiedossa vetoja, 5 x 1 km. Kroppa ei todellakaan ollut sen oloinen että vedot lähtisivät lentoon. Kuinkas ollakaan ohjelmassa olikin kolmen kilsan testilenkki. Vähän lämmiteltiin ensin ennen varsinaista testiä. Siis tykkäsin, matka meni suht kivuttomasti ja maaliin pääsin ilman välikuolemaa. Paukkuja siis ehkä jäi käyttämättä. 15:12, 5.04 keskarilla sykkeet 156/164. Ajasta laskettiin myös cooperin aika, se oli ikäiselleni erinomainen, 2367 m.

Keskiviikkona pitkästä aikaa rapputreenit, alkuun kilsa lämmittelyä hölkkäämällä paikan päälle ja tehokkaan treenin jälkeen pari kilsaa palauttavaa juoksua.

Torstaina meinasin torkahtaa sohvan pohjalle mutta onneksi sain lenkkiseuraa. Teimme treffit polun päähän johon molemmilla on parin kilsan matka ja jatkettiin siitä yhdessä poluille. Kilometrejä kertyi 12.85, aikaa kului 1:55:40 ja keskisyke mainio 123. Hyvä lenkki. Kummasti saa virtaa treenikavereista joten nyt on taas oikein hyvät fiilikset syksystä. 

Entäs sitten, assua vai polkuja...

Syksyn kalenteri on pikkuhiljaa tyhjentynyt. Myin pois osallistumisen  Nuuksioon ja siinä samassa meni myös Vaarojen maraton. Vielä olisi jäljellä HCM  ja senkin tulen jättämään väliin. 

Tänä viikonloppuna on kovin ollut kisoja, mutta itseäni vähän korona mietityttää. Motivaatiokin on oikeastaan kärsinyt tästä kaikesta. Yhtään ei nappaa esim. maratoniin harjoittelu. Treeniä on kyllä tullut tehtyä monipuolisesti mutta ei pitkää peekoota asfaltilla. Maastossa kyllä olen juossut. Maraton vaan tarvitsee tuota jalkojen iskutusta ja viime kerralla sen puutteen huomasinkin.

Pitäisi päättää mihin tähtään nyt syksyn ja talven harjoittelussa. Triathlon toki olisi ensi kesän ykköstavoite. Ehkäpä sprinttimatka nyt kuitenkin vielä. Siihen on selkeät tavoitteet talven varalle, uinti ja pyöräily. Varsinkin uinti. 

Isoin ongelma nyt on se etten aina osaa päättää mitä tekisin. Pitäisi juosta, valitsenko maastoa vai asfalttia, mäkivetoja porin metsässä vai kunnon rykäsyjä esim. ruosniemessä. Kilsan vetoja vai yhteislenkkiä poluille. Lähdenkö maantiefillarilla vai fatbikellä . Jumppaa, kehonhuoltoa, lihaskuntoa...patikointia, melomista ja vaikka mitä aina tulee vastaan. Muutakin elämää on ja työ. Pitäisikö vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään lenkkejä aikaisin aamulla. Mitä pidemmälle päivään sen jättää sitä vaikeampi sinne on lähteä.

Toivottavasti nämä mietteet on vaan jotain väliaikaista häröilyä ja saan ajatukset koottua.

Viime viikolla oli parikin kivaa ja erilaista juttua. Hiittenharjulla oli Suomen Ladun järjestämä Polkujuoksukiertue jossa kävin. Kiva tapahtuma jossa sai myös tutustua Hokan tossuihin ja testatakin niitä lenkillä. Lähdin mukaan viiden kilsan maastolenkille, onneksi oli opastettu lenkki sillä en ole ennen noissa maisemissa käynyt. Lenkki oli ihan reipas ja koska keli oli todella lämmin ja matkan varrella pari hyvää mäkeä niin hyville sykkeille pääsin. Lisäksi kävin erillisillä 1-2 kilsan pikkupyrähdyksillä vielä kolme kertaa niin ihan hyvä treenipäivä. Kalenterissa oli kyllä 2,5 tunnin pitkis mutta se siis hieman typistyi ja oli erilainen mitä alkujaan piti olla.

Viikolla vaihdoin sitten viikon vetotreenin polkujuoksuun. Pori Trail Runners järjesti pitkästä aikaa yhteislenkin ja lähdin sitten heidän mukaansa. Matkassa oli 16 innokasta polkujuoksijaa. Mukana oli eritasoisia juoksijoita ja kaikki otettiin hyvin huomioon ja mentiin suht rauhallisesti. Luvatun 10 kilsan matka kyllä venähti miltei kolme kilsaa pidemmäksi. Muutamaan otteeseen oli polku vähän hakusessa. Saldoksi tuli siis 2:16, 12,65 km avg 133 bpm.

Matkan varrella oli alkuun aikamoista kivikkoa ja nokkospuskaa, vattupusikkoa ja monenmoista heinikkoa. Yksi hakkuuaukea jossa eteneminen oli hivenen haasteellista. Keli oli yllättäen todella lämmin mikä myös vaikutti menemiseen. Vaikka välillä vähän polunpäät hukassa olivatkin, oli lenkki oikein hauska ja ainakin maasto monipuolista. Oli todella kivaa pitkästä aikaa mennä kunnon polkujuoksulenkkiä. Näitä yhteislenkkejä on odotettavissa myöhemminkin.

Tämänkin viikon pitkis jäi tekemättä sillä lähdin mieluummin kaverin kanssa maantiepyöräilemään. Hyvää treeniä toki sekin, hippasen yli kakstuntia reippaassa tuulessa. 2:10, 41 km.

Kangasala Triathlonin fiiliksiä

Nyt on sitten ensimmäinen triathlon-kisa takana. Kangasalan triathlon kuntosarja, jossa matkoina oli 500m/15km/4km. Eipä mennyt kisa edes huonosti, tulin omassa sarjassa kakkoseksi joten siitä muistona upea mitali. 

Yllättäen minua ei etukäteen edes jännittänyt. Sain kuopuksen mukaan matkaseuraksi ja muutenkin vähän katsomaan äidin perään. Oltiin paikalla ihan sopivasti, en ehtinyt liikoja miettiä tulevia osuuksia. Kisaamassa ja huoltamassa oli myös treenikavereita joilta sain sitten viime hetken neuvoja. Niinkuin ennenkin olen huomannut että itse suoritus on helpointa, kaikki muu sählääminen ennen kisaa vie eniten energiaa.

Ensin kävin ilmoittautumassa ja fiilistelemässä tunnelmaa. Aamulla oli jo ollut lasten sarjoja ja meneillään oli triathlonin kokeilusarja. Kuhinaa oli ja iloisia ilmeitä, monen ikäistä ja tasoista triathlonistia.

Sitten piti jo hakea fillari autosta ja viedä se lähtöalueelle. Olen yhtä triathlonkisaa ollut katsomassa joten vähän olin jyvällä järjestelyistä. Ennen starttia oli tarkoitus päästä veteen uimaan muutamat lämmittelyvedot. Sinne tuli jo melkein kiire, muutamia vetoja ja spurtteja ehdin onneksi tehdä. Se oli hyvä juttu, sillä itse uinnin aikana ei päätä kivistellyt yhtään. Sitä etukäteen eniten jännitin. Keli oli todella lämmin joten märkäpuvussa rupesi olemaan vähän tuskainen fiilis. 

Uinnin lähtö oli ns. rolling start, muutama kisaaja kerrallaan lähti pienin väliajoin. Uinnissa ei siten tullut ruuhkaa ja sai hyvin tilaa itselleen. Kyseinen lähtösysteemi oli ilmeisesti koronasta johtuva, tällaiselle huonolle uimarille se sopi hyvin, ei tarvinnut ruuhkassa suunnistaa.

Uinti sujui minusta ihan hyvin, siihen nähden miten yleensä olen uinut. Heti alkuun lähdin vähän liikaa sivuun mutta onneksi tajusin sen aika pian ja pystyin helposti palaamaan oikeaan suuntaan. Muutamaan otteeseen jouduin ottamaan vähän happea parilla rintauintivedolla mutta pääsin pian jatkamaan. Lopussa kyllä huomasin että meinasi mummu väsähtää. Kun pääsin rantaan niin taas keräilin itseäni hetken kävelyvauhdissa, ennenkuin sain jalat alleni ja kiirehdin vaihtopaikalle. T1 kesti yli 4 minuuttia, harjoituksen puutetta. Sukkien laittamisessa menee kummasti aikaa. Sitten vaan matkaan.

Pyöräilyreitti oli kokonaan suht hyvää asfalttia, ylämäkeäkin kyllä oli mutta myös alaspäinkin sitten sai rallatella. Liikenteenohjaajia oli hyvin, joka kulmassa missä vähänkin mentiin eri suuntaan oli joku aina näyttämässä mihin suunnataan. Lopulta ohittelin montakin pyöräilijää. Yritin olla tarkkana etten vaan mene liian liki toista pyöräilijää. Kisassa oli nimittäin peesikielto ja se vähän mietitytti.Pyöräilyosuus oli vain 15 km joten se meni nopeasti. T2 sujui jo paljon nopeammin. Nyt toki ei tarvinnut kuin vaihtaa kengät ja kypärä lippikseen. Niin ja pyöräyttää numerolappu etupuolelle. 

Juoksu oli alkuun vähän kun spagettia olisi pyöritellyt. Aika alussa oli myös napakka ylämäki. Otin siinä kyllä muutamia kävelyaskelia. Koska oli helteinen päivä, oli vesipisteitä lisätty. Juoksuosuudeksi oli ilmoitettu 4 kilsaa, en saanut omaa mittaria päälle juoksuosuudella, joten data jäi siltä kohtaa puuttumaan. Vähän harmitti, matkalla olisin seurannut lähinnä sykettä ja vauhtia. Mielestäni menin hyvää vauhtia mutta lopulta aikaa meni aika kauan. Onneksi miltei puolet matkasta oli kivaa alamäkeä. Loppuun sainkin vähän kiristettyä vauhtia ja maalisuoralla sitten vielä pieni kiihdytys. Maalissa vasta huomasi kuinka kuuma keli oli, tovin piti kävellä että sain kropan tasaantumaan. En arvannut hetkeen pysähtyä.

Fiilis oli kyllä mahtava, jokainen laji onnistui hyvin ja sikäli siis nappi suoritus ekaksi kisaksi. Kun sain kamat kerättyä pois seuraavien alta, kävin uimassa ja vaihdoin vaatteet. Fillari autoon ja sitten seuraamaan kun kaverit lähtivät vähän pidemmälle matkalle. Osallistumiseen kuului ruoka ja sen jälkeen suoritin vähän pientä kisashoppailua. Lähinnä urheilujuomaa ja geelejä . Tarttui toki mukaan myös kevyt treenipaitakin.

Kotimatkalla soitti kaveri että olin saanut hienon mitalin! Olin sarjani toinen, aika hienoo!

Kokonaisaikani oli 1:21:37. Uintiin meni aikaa 14:24, pyöräilyyn 34:20 ja juoksuun 26:16. 

Päivä oli todella kiva ja tapahtuma erittäin hyvin järjestetty. Osallistujia oli kahtena päivänä yli 600. Ehkäpä ensi vuonna olen taas mukana. Jäi kyllä hyvät fiilikset !

Kohti ekaa triathlonia

Ensimmäinen trikisa lähenee kovaa vauhtia.Viime aikoina omat ajatukset tulevasta kisasta on olleet vähän kaksijakoisia. Välillä on ollut niin surkea fiilis ettei hommasta tule mitään. Osallistun kuitenkin vain kuntosarjaan jossa uintia on 500 metriä ja se tuottaa jo etukäteen suuria vaikeuksia. Olen yrittänyt käydä uimassa ja huomannut että talven aikana olisi enemmän pitänyt hioa tekniikkaa. Toki uintitreenit keskeytyivät yllättäen maaliskuussa. Avovedessä uiminen tietenkään ei ole mitenkään sama asia kuin laskea altaassa kaakeleita.

En ole oikeastaan löytänyt täydellistä uintipaikkaa, meressä on usein liikaa aallokkoa ja lähitienoilla oleva uimakuoppakin lämpimän kesän myötä aika rehevöitynyt. Tietenkin aloittelijana on kynnys iso mennä outoihin vesiinkään, ainakaan yksin. Onneksi meitä on uimareita sen verran että saa kyllä kaverin mukaan ja kaikki ovat mielissään kun voi porukalla turvallisesti uida. Tässä tulee tietenkin vastaan se että on eritasoisia uimareita, mutta se että tietää kaverinkin olevan vedessä riittää.

Noormarkun joessa

Yyterissä

Toisaalta taas pari kertaa maauimalassa on tuonut varmistusta siihen että osaahan sitä uidakin.

Uintitreeniä siis pitää jatkaa...

Pari kertaa olen tehnyt varsinaisen triatlonharjoituksen omatoimisesti, lähinnä uinut ensin ja sitten myöhemmin tehnyt pyörä-juoksutreenin. Yllätyin siitä että pyöräilyn jälkeen on juoksu ollut tosi helppoa ja vauhtikin ihan mainiota. 

Nyt sunnuntaina olin ensimmäistä kertaa mukana triathlontreenissä joka valmisti kisoihin. Onhan vastaavia harjoituksia ollut ennenkin, en ole niihin päässyt tai sitten viimeksikin juuri kyseinen treeni jännitti etukäteen senverrran etten mennyt lainkaan. Nice.

Muut harjoittelevat jo pidempiin suorituksiin joten se vähän pisti miettimään omaa tekemistä, sitähän jäisi heti alkutekijöiksi kauas muista. Onneksi treeniporukassamme on kaveri joka on tulossa samalle matkalle joten teimme kyseisen harjoituksen kaksistaan lyhyemmillä matkoilla.

Kuntosarjassa on pyöräilyä 15 ja juoksua 3.3 km. Ne nyt ovat jotensakin lyhyitä ja mieluusti niiden osuus olisi saanut olla huomattavasti isommat. Mutta uimaosuuden ehdoilla mennään, joka on siis 500 m.

Triathlontreenin uinti sitten menikin ihan persiilleen. Olin ensimmäistä kertaa kyseisellä joella uimassa. Lähtö meni ok, vähän jouduin rauhoittelemaan hengitystäni alussa. Kunnes sitten käännyttiin takaisinpäin ja todettiin että joessa on ihan valtava virtaus. Se oli tiedossa että siellä saattaa virrata mutta silti se yllätti. Ilmankos menomatka oli joutuisaa. Vähän matkaa sain tehdä töitä että pääsin eteenpäin mutta sitten rupesi olemaan sellainen olo että pitää päästä rantaan. Sain kerrottua kaverille että siirryn takavasemmalle, hän jatkoi jokea pitkin ja minä koitin jotenkin päästä pientareelle. Töitä sain tehdä ihan hemmetisti, mutta pääsin maihin valtavan heinikon kautta. Olihan kokemus sekin. Mutta tulipahan siis uitua.

Muuten siis treeni meni hyvin. Ehkä uintiosuus verotti voimia sillä kotiinpäin ajellessa oli kyllä aika naatti olo. Uiminen jäi nyt siis n. 300 metriin, pyöräilyä 20.3 km keskivauhtina 23,8 ja juoksua 5.4 km keskisyke 130. Tehtiin treeni ihan peruslenkkinä, ei mitenkään kisavauhtisena.

Tämä viikko alkoi myös työn merkeissä loman jälkeen. Kiire viikko tiedossa sillä nyt pääsee asiakkaatkin paikan päälle. Yritän edes pari kertaa päästää uimaan ennen kisaa. Se ei olisi pahitteeksi.

Aktiiviviikonloppu Syötteen kansallispuistossa

Viikonloppu vierähti Iso-Syötteellä Pudasjärvellä. Syötteen Kansallispuisto oli itselle uusi kohde ja tykästyin kyllä. Uudestaankin lähtisin. Näin korona-aikaan on suosituimmissa kansallispuistoissa ollut kovia ruuhkia ja monenlaista retkeilijää. Olen myös huomannut että aina silloin tällöin on itsekin harmistunut kun tutuilla poluilla on liikaa liikkujia. Syötteellä ei ollut liikaa ihmisiä, oli siis aika rauhallista, vaikka viikonloppukin oli todella lämmin ja aurinkoinen. Luontokeskuksen parkkipaikalla oli välillä täyttä mutta koska reittejä oli useita niin poluilla ei paljon muihin törmännyt. Maastopyöräilijöitä liikkui ehkä enemmän. Pyöräilijöille olikin useita hyvin merkattuja reittejä. Luontokeskukselle oli mökiltämme matkaa parisen kilometriä. Ihan lähellä oli yksi pieni kauppa. Pientä purtavaakin siitä sai sekä juotavaa. Mitään ihmeempiä oheisaktiviteetteja tai shoppailupaikkoja ei ollut. Meitä se ei haitannut sillä olimme lähteneet sinne liikkumaan luonnossa. Esikoisella oli mukanaan parikin fillaria, minun suunnitelmiini kuului pyöräilyn lisäksi polkujuoksu.

Lauantaina lähdinkin juosten kiertämään Ahmankierrosta, reitti oli 17 kilsaa. Reitti lähti luontokeskukselta, kansallispuiston portilta, josta lähti myös monta muutakin reittiä. Sinänsä kätevää sillä sinne pääsi autolla ja jos sattui olemaan rengasreitti niin samaan paikkaan tuli takaisin. Luontokeskus oli kivan tuntuinen paikka, tarjolla mm. kahvia yms. sekä keittolounasta ja tietty luontoon liittyviä näyttelyitä ja esitteitä reiteistä ja matkamuistoja jne. Siellä oli hyvä piipahtaa myös vessassa ennenkuin lähti varsinaisille poluille.

Minä starttasin jo mökiltämme joten sain siitä hieman lisäkilometrejä lenkkiin.  Monin paikoin oli reitillä pätkiä sorastettu, myös pitkospuita oli useita. Varsinkin alussa helppoa baanaa. Toki sitten oli myös juurakkoa ja kiviäkin, sekä tietenkin nousuja ja laskuja. Suurimmalta osin reitti kulki metsässä ja aina välillä upeiden suoalueiden läpi pitkoksia pitkin. Tupasvillat olivat kauneimmillaan. Ahmankierros on esitteen mukaan vaativa reitti. Matkan varrelta löytyi useampi taukotupakin. Annintupa, Välitupa, Koiratupa ja Ylpiätupa sekä tietenkin Ahmatupa joka oli samalla myös varaustupa. Minulta kului aikaa reissuun 3:36, matkaa tuli 20.2 km ja keskisyke oli 130.

Sunnuntaina juoksin vähän pienemmän polun joka sitten sattuikin olemaan todella teknistä polkua. Teerivaaran kierroksen pituus oli vain 4,5 km mutta senkin edestä juurakkoa ja louhikkoa ja todella pahaa maastoa jopa kävellenkin. Kyllä siellä tunsi olevansa kaukana jostain polkujuoksijasta. Tämäkin reitti oli vaativaksi luokiteltu ja sitä se kyllä olikin, varsinkin juosten. Reitti kulki pääasiassa metsässä mutta Teerituvalla olikin sitten todella hienot näköalat. Korkeuseroja oli runsaasti, ainoastaan ensimmäiset ja viimeiset 500 metriä oli helppoa ja tasaista. 1:39:36, 8.45 km sykkeet 123/179.

Illalla kiersin maastopyörällä Syötteen kierroksen, 19 km. Reitti luokiteltiin keskivaativaksi ja helpoimmaksi eri pyöräreiteistä. Paljon oli pitkospuita, pitkiä ja loivia ylä- ja alamäkiä ja niitä oli myös jyrkkiä ja lyhyitä riittämiin. Ajaminen vaati jatkuvaa tarkkaavaisuutta ja pyörän hallintaa. Paljon oli helppoakin alustaa mutta sitten ne saattoivat olla muuten haasteellisia. En ihan aloittelija ole maastopyöräilyssä mutta minulle tuokin reitti tuotti haasteita. Pitkospuita en uskalla ajaa ja niitä oli useita. Tulipahan kuitenkin reissu tehtyä ja itsensä haastettua. Onneksi reitti oli hyvin merkattu vaikka lopussa vähän uskokin oli koetuksella. Maisemia riitti ihailtavaksi ja parin harjun päällä oli vaikuttavat maisemat. Laavuille en nyt piipahtanut lainkaan. 

Maanantaina olin ajatellut meneväni Teerivaaran kierroksen uudelleen toiseen suuntaan, mutta päädyinkin lähtemään Pytkyn pyrähdykselle.  Ensimmäiset kolme kilometriä oli samaa Syötteen kierrosta ja sitten käännyin kohti Riihitupaa. Se olikin lopulta hyvä vaihtoehto, sillä nyt reitin pystyi kokonaan juoksemaan. Kuitenkin maasto oli ihan tarpeeksi teknistä ja korkeuserojakin löytyi riittämiin.  Pyrähdys oli 9 km:n lenkki ja huomattavasti helpompaa polkua kuin varsinainen Syötteen reitti. Puolessa välissä oli Lauttalammen laavu josta lähdettiin takaisinpäin. Yllättäen siinä kohtaa oli portaat joita pitkin pääsi jatkamaan matkaa. Portaita oli 120 kpl. Matka jatkui pitkin harjuja ja hienoja maisemia. Siinä kohtaa oltiin taas Syötteen kierroksen reitillä. Aikaa meni 2:45, 16.3 km ja sykkeet 129/175.

Vaikka näistä juoksuista ei kauheasti kilometrejä kertynykään niin normaalisti en tuollaisia juoksuja tee peräkkäisinä päivinä. Sikäli olen tyytyväinen että juoksu oli vielä maanantainakin kevyttä. Todennäköisesti pyöräily palautti jalat hyvin uusiin suorituksiin. Juoksua tuli jokatapauksessa kolmeen päivään melkein 8 tuntia ja pyöräilyä kuutisen tuntia.

Tällä reissulla kokeilin ensimmäistä kertaa Nosthin energiageelejä ja tykkäsin niistä. Energiajuoma ei ollut liian makeaa ja energiakarkit sulivat suussa. Yhdestä energiakarkista riitti kolmen normigeelin verran buustia. Herkkämahaisena olen tuotteeseen tyytyväinen. 

Jazz-hölkkä, vuoden toinen Lappujuoksu

Johan oli jo aikakin koronavuoden toiselle kisalle, siis viralliselle sellaiselle, jossa saa numerolapun rintaan. Tähän kisaan ilmoittauduin ihan viime tipassa ja olinkin sitten viimeinen kun kelpuutettiin jälki-ilmottauneeksi. Joskus tulee tällaisia äkkilähtöjä kun muut suunnitelmat muuttuu. Edellinen lappujuoksu oli apk-maratoonarien hallipuolikas talvella. 

Aamupäivä  ei onneksi ollut liian aurinkoinen joten keli oli hyvä juosta. Lähdin niinkuin yleensä rennosti ilman aikatavoitetta. Lappu rinnuksissa kyllä vaikuttaa vauhtiin joten ihan reippaasti aloitin. Reitti oli sitten viime kerrasta muutettu ja lähdettiinkin ihan toiseen suuntaan mitä odotin. 

Pääosin soratietä ja vähän helppoa polkua ihan alkuun ja loppuun. Juomapistettä olisin kaivannut mutta toisaalta se oli tiedossa. Onneksi oli lyhyt juoksu.

Tämän vuoden Jazzhölkkä oli samalla Jyrki Kankaan muistojuoksu ja ennen lähtöä olikin pieni hiljainen hetki sen kunniaksi. Matkana 7,7 km. Ajaksi tuli 41:53 joka oli mulle ihan huippuaika ! Keskivauhti 5.33, avg 151 bpm. Maalissa kyllä olo oli kaikkensa antanut, puristin vielä hyvän loppukirin, ihan heti en uskaltanut jäädä paikoilleni etten tsippaa. Kaikki osallistujat saivat hienon mitalin jossa oli Jyrki Kankaan kuva. Pokaalisijaa ei nyt irronnut. Sarjassani oli kovia aikoja ja olinkin vasta kuudes. Osallistujia taisi olla miltei 130.  

Edellisellä viikolla tein pitkästä aikaa pienen vetotreenin, muuten en tuollaisia kovia juoksuja ole edes tehnyt pitkään aikaan. Silti juoksu kulki helposti joten luulisin että monipuolinen treenaus, mm. pyöräily ja uinti on tehnyt hyvää hapenottokyvylle.

Sunnuntaina palauttavaa patikointia. Käytiin kamun kanssa tutustumassa, heinäkuun luontopolkuhaasteena,  Ahlaisten Saanteennokan reittiin.

Reittiä ei ole merkattu joten alkuun vähän harhailtiin liian kauas. Kyllä oikeakin polku sitten löytyi. Taivaalla oli uhkaavia sade- ja ukkospilviä. Polku oli alkuun vähän tylsä, se meni metsässä vaikka odotettiin että koko reitti olisi kulkenut rantoja pitkin. Kun saavuimme niemenkärjessä olevalle rannalle niin se oli oikein upea paikka. Syötiin siellä retkieväät ja ihasteltiin merimaisemaa. Samalla myös uhkaavaa taivasta. Saatiinkin sitten hyvä sadekuuro lopulta niskaamme, joka onneksi loppui aika pian. Paluumatkakin oli pääosin helppoja metsäpolkuja. Mutta Saanteennokan maisemat kyllä kruunasivat reissun.  Hyvä retki, 2:26, 8.6 km. Ilemmalla vielä avovesiuintia 1100 m. Aikalailla oli Yyterissä aallokkoa.

Maanantaina pitkästä aikaa kunnon pitkis. Maastojuoksua Yyterissä. Muutama pieni teknisempi juurakkopätkäkin  sattui reitille mutta siis Yyterissä polkujuoksu on aikaslailla helppoa maastoa. 

Kesäsateen saimme niskaan, enkä muista koska olisin viimeksi ollut noin kovassa sateessa juoksemassa. Reippaasti sitten satoikin mutta onneksi suurimman ajan paistoi aurinko. Kesäsade oli ihan virkistävääkin. 3:40:43, 23.35 km avg 142 bpm. Hiljempaakin olisi sykkeiden puolesta pitänyt mennä.

Keskiviikkona taas Yyterissä uimassa. Tällä kertaa oli aallokkokin maltillisempaa niin oli mukavempi uida.

Hyviä treenejä...

Kaivattu kesäloma alkoi ja samantien muuttui säätyyppikin vaihtelevaksi. Vettä on tullut runsaasti. Toki tervetullutta mutta jo riittäisi. Eipä sade silti vielä ole tahtia haitannut.

Viikko sitten lauantaina vielä oli mittari liki kolmessakympissä. Sain esikoiselta tarjouksen kyytiin metsäpolun reunaan. Hetken mietittyäni lähdin mukaan ja suunnattiin Ruosniemeen. Pojalla fillari mukana ja minä lähdin pariksi tunniksi juomarepun kanssa metsään. En arvannut ihan perinteiselle polkureitille lähteä, vähän ennakoin luikertelevia käärmeksiä. En kyllä ole niihin törmännyt , mutta kuitenkin noin kuumalla ilmalla en lähtenyt tutkimaan missä ne ottaisivat aurinkoa.

Lähdin juoksemaan metsätietä pitkin, pientä soratietä ja sinne olivat löytäneet myös paarmat. Ei ne onneksi kiinni käyneet kun pysyi koko ajan liikkeellä, mutta harmillisia olivat. Pariin otteeseen yritin pysähtyä tutkimaan reittiä puhelimesta muttei siitä oikein tahtonut tulla mitään. Joten juoksin metsätietä pitkin tunnin verran ja käännyin takaisin samaa reittiä. Lämpö ei haitannut. Seurasin sykettä sivusilmällä että pysyy vauhti maltillisena, 1:57:20, 12.3 km avg 130 bpm.

Kävin myös opettelemassa avovesiuintia. Nyt pääsin jo paremmin hommaan kiinni. Ehkä se tästä hiljakselleen kohenee. Puolisen tuntia uintia. Vajaan kilometrin verran.

Mutta sain ainakin 2,5 tuntia lisättyä treeniä kesäkuun puolelle. Kesäkuun juoksukilometrit kasvoi siis hieman.

Keskiviikkona juoksua 47:13, 6.50 km avg 135 bpm.

Torstaina uimassa Yyterissä. 46:26, 1.2 km. Kiva että sain seuraa muista innokkaista uimareista. Meressä uinti ja ylipäätään uinnin opettelu on kyllä huomattavasti mukavampaa kun on kaveri mukana. Saa opastusta ja tukea ja turvaa. Minulla oli kyllä poijukin mukana. Pientä merenkäyntiä toki oli mutta kun siihen tottui se ei oikeastaan edes haitannut. Hienosti meni niinkuin ainakin omasta mielestäni.

Perjantaina juoksua 50:25, 7.2 km avg 136 bpm.

Uimarit rannalla

Lauantaina meni koko päivä huoltohommissa. Titaanitriathlon kisattiin pienellä porukalla kotimaisemissa. Puolimatka joten minulla ei ollut mitään toivoa, varsinkin uimaosuus aivan mahdoton. Mutta päivä oli aivan upea, hieno seurata kun kisailijat menivät hymyt huulilla koko päivän, vaikka sadekin oli aika runsas suurimman osan aikaa.

Triathlonisteja ja poijuja....

Näköalapaikalla huoltohommissa

Sunnuntaina aamulla taas Yyterissä uimassa. Merenkäynti oli nyt kovempaa kuin viimeksi ja se vähän toi haastetta. Mutta onhan sekin hyvää harjoitusta että oppii uimaan myös aallokossa. 33:16, 1 km. Olen oikein tyytyväinen itseeni.

Myöhemmin iltapäivällä lähdin pyöräilemään. Maantiefillarointia minulle reipasta vauhtia, 1:01:39, 25.72 km. Sitten vaihdoin kotona tossut jalkaan ja tein vielä pienen reippaan juoksulenkin. Ihmeellisesti oli reipasta menoa vaikka se oli itselle eka juoksu tuollaisen pyörätreenin päälle. 5 km 31 min avg 148 bpm. Sunnuntain treeniksi tulikin sitten omatoimitriatlooni!

1. Titaanitriathlon 2020

Mielenkiintoinen viikonloppu. Lauantaista sai kummasti pöhinää omaan tritreenaamiseen. Tavoite kerrallaan edetään.

Kesä on vasta alkanut eikä vielä tiedä mistä itsensä taas löytää...