tiistai 20. syyskuuta 2016

Viimeisiä viedään...

Kaksi viikkoa aikaa ja mulla on sellainen fiilis että olenkohan juossut paljon mitään...pakko oli tarkistaa treenikalenterista ja siitä kyllä selvisi että kolmen kuukauden saldo on 400 kilometriä...höh, eipä se siltä tunnu.  Mutta onkohan se riittävä...Muutama pitkäkin on juostu, sekin piti tarkistaa että kuinka pitkää lenkkiä teki kun viimeksi treenasi maratonille. Nyt olen kyllä ne kilometrit hyvin ylittänyt...
Hommasin uuden juoksutakin, vedenkestävän. Ääk, mitä jos ei  sadakaan....mitä sitten pistää päällensä ! Mahtuuko juomareppuun kaikki tarvittava...nyt on tiedossa pidempi reissu, mihin sitä eväät änkee ?

Viikonloppuna piti vielä tehdä kunnon reipas lenkki mutta kas kummaa, se jäi tekemättä. Viikolla oli pari treeniä ja toisen tein ruosniemen mäissä, aluksi pari kilometriä lämmittelyä ja sitten mäkiin. Mäkiä sai tunkata muutamia kertoja että sai saldoksi 10 kilsaa. Nyt tuntui pohkeissakin että jotain tuli tehtyä. Perhana että siellä olisi pitänyt käydä vähän useamminkin.

Vuoristolampiko Ruosniemessä...




Viikonloppu vietettiin pitkästä aikaa mökillä. Todennäköisesti syksyn viimeiset löylyt ja uinnit mökkisaunassa. Upea saunaehtoo, kelit oli yllättäen ihan miltei lämpimät. Vesi oli kylmää mutta ah niin virkistävää.
Saatiin valmiiksi pieni terassinlaajennus, nyt passaa ihailla merta saunan päälle.

Auringonlasku

Mökin puolukkasaalis

Uusia valoja
illan pimeyteen
Aamuaurinko




Tuo rento saunareissu syömisineen ja juomisineen vaikutti pötsiin sen verran ettei juoksemaan tehnyt mieli. Vatsa oli outo parisen päivää. Maanantaina meinasi vieläkin lenkki jäädä välistä mutta kuitenkin pistin trikoot jalkaan ja lähdin, onneksi. Olo oli hutera mutta pidin vauhdin senverran maltillisena ettei tarvinnut keskenmatkan biokätköillä, vasta lenkin jälkeen..
Tulipa taasen tyhjennysharjoitus.

Martta.
Aika riiviö tämä meidän Martta. Vauhtia riittää. Eikä tunnu pelkäävän mitään, imuroimisesta, haravoimisesta, siivoamisesta tai ylipäätänsä mistään hommasta ei tule mitään kun on tuo vikkelä kintuissa kokoajan. Toivottavasti hän tuosta jossain välissä rauhottuu...

Syksyn satoa tipahti maahan..

Viikonloppuna olisi vielä maastolenkkiä tiedossa...
Tässä vaiheessa taas jo suunnittelee seuraavaa vastaavaa reissua ja päättää että sitten on ihan erilainen treeniohjelma.
Tämä viikko pitäisi vähän vahtia mitä pistää suuhunsa ettei ihan turpoa, ensiviikolla pitäisi aloittaa hiilaritankkaus.
Siis täysin plus miinus nolla.


2 kommenttia:

  1. Tsemppiä Vaaroille Kirsi! Toivottavasti nähdään vielä syksyn aikana yhteislenkeillä niin pääsen kuulemaan Vaarallisia tarinoita :)

    VastaaPoista